Talviunille

Tähän aikaan vuodesta karhut vetäytyvät talviunille. Minä haluan myös vetäytyä talviunille. Joutua nousemaan umpiunesta lämpimän peiton alta säkkipimeään ja kylmään maailmaan lähteäkseen töihin on väkivaltaa, joka pitäisi lailla kieltää. Tänä aamuna oli erityisen pimeätä ja kellomeri piti konserttiaan (en herää yhteen herätyskelloon, enkä edes kahteen). Almakin kävi vain nopeasti toivottamassa hyvät huomenet ja meni sitten takaisin patjalleen. Se kiersi itsensä kettumaiselle kerälle, tunki kuononsa takajalkojen alle ja jatkoi uniaan. Alma nukkuu usein tuollaisessa kettumaisessa kerässä, ja ihan ketun värinenkin se on.

Ruokakipon kolistessa Alma tuli keittiöön hitaasti venytellen. Ensin se venyttelee etutassut ja sitten takatassut, ja sitten se asettuu kaaaikessa rauhassa odottamaan lupaa iskeä aamupalan kimppuun. Eikö koirien kuulu rynnätä kuin raketit, kuola valuen, kun ruokakippo kolisee eikä ensin miettiä ja sitten vasta tulla hitaasti venytellen?! Alma on kyllä suhteellisen rento tapaus kaikin puolin. Tosin jossain kohtaa sen karvalakkia on alkanut kiristää, se on nimittäin alkanut rähistä joillekin vastaantuleville nartuille. Onko espanjatar alkanut kokea Pohjolan karvaiset kanssasisarensa uhkaksi, vai olenko jotenkin epäonnistunut sen kotouttamisprosessissa..?

Eikä vieläkään lunta!