keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Koirakaveri kylässä


Almalla oli muutaman päivän koirakaveri kylässä. Myös Espanjasta adoptoitu Miro-koira oli hoidossa muutaman päivän, ja Alma sai koiraseuraa. Ensimmäisenä iltana Alman piti vähän möristä, ja Miro-parka vietti ensimmäisen yön eteisessä. Viiden aikaan aamuyöllä heräsin siihen, kun Alma komensi Miroa, joka yritti hiljaa hivuttautua sängyn viereen nukkumaan. Hyppäsipä se vielä sänkyynkin, ehkä varmistaakseen ettei Miro ainakaan sinne sentään mene. Se sai lähtöpassit kyllä sängyltä itsekin yhtä nopeasti kuin oli sinne livahtanutkin. Almalla on porttikielto sänkyyn, mutta koirankarvoista ja painaumista päätellen se käy siellä päivisin yksin ollessaan salaa nukkumassa.

Ensimmäisen illan pienten mörinöiden jälkeen koirat mahtuivat jo samaan aikaan rapsuteltaviksi ilman mustasukkaisuusmörinöitä. Aamulla oli sängyn vieressä kaksi karvaista päätä iloisena ja intoa täynnä aloittamaan uusi päivä. Alma nuoli Mironkin naaman iloisena aamupuhteikseen.

Jiihaa!

Ruohonsyöntikilpailu

Kun jano on suurin, on lätäkkökin lähellä.

Miron isäntä oli tuonut Miron mukana siankorvia. Minäkin olisin kuulemma saanut yhden, mutta en sitten kuitenkaan katkaissut yli 10 vuotta kestänyttä kasvissyöjän uraani, vaikka ajatus siankorvasta oli kieltämättä houkutteleva. :-/

Alma ei ensin oikein tiennyt, mitä siankorvalle tehdään..
                                  
 Miro näytti mallia:


Ja sitten Almakin oivalsi idean:


Zzzzz..
Zzzzz..

Ihana Miro. Ihana Alma. <3

4 kommenttia:

  1. Voi ei tuota Alman kuonoa! Sehän on varsin uljas vielä näissäkin kuvissa, meinaako se nyt joskus laskea?

    VastaaPoista
  2. Noi kuvat on otettu viime viikonloppuna, silloin se alkoi sitten pikkuhiljaa laskea, mutta tosiaan aikamoinen se on vielä noissa kuvissa. Tulehtunut se sitten kuitenkin oli, ja nyt on antibiootitkin haettu.

    VastaaPoista
  3. Tuo kuvatarina on kyllä ihan loistava. Miroki tykkäs siitä ;)

    Tosin minun piti kuvailla se sille ku se ei jostain syystä ole vielä löytäny tietokonemaailman ihmeellisyyttä vaan tuijottaa minua pöydän alta syyllistävästi ku en antanu sen juossa vapaana tänään lenkillä koko matkaa... (Kolmannen rusakon kohdalla totesin että eiköhän juossa remmissa loppumatka)

    VastaaPoista
  4. Ikävä isäntä.. ei anna toisen juosta jokaisen rusakon perässä ;D Toivottavasti Miro on leppynyt sulle jo. ;) Rapsuta sitä mun puolesta! <3

    VastaaPoista