Alman kotiutuminen on alkanut hyvin. Välillä pysähdyn oikein ihmettelemään, miten hyvin kotiutuminen on sujunutkaan. (Ja sitten varmuudeksi tässä kohtaa koputan puuta.) Koira on viettänyt elämästään kaksi viimeistä vuotta tarhalla, ja heti alusta alkaen se oli kuin olisi aina ollutkin täällä. Ihan kuin se olisi aina tiennyt kuuluvansa tänne, ja olisi vain odottanut vihdoin pääsyään tänne. Almalla on oma patja, johon se heti löysi, kuin tietäen että se on sitä varten siihen laitettu. Niin kuin se olikin. Siinä se makailee rentona ja tyytyväisen näköisenä, täysin luottaen minuun. Ensimmäisinä päivinä se on nukkunut paljon ja sikeästi. Taitaa olla karvainen kaveri matkasta ja kaikesta uudesta väsynyt. Ulos se lähtee torkkujensa lomassa myös mielellään. Vähitellen olemme laajentaneet reviiriä lähipuistosta kauemmas.
Tässä on Alma tarhalla ennen kotiutumistaan: http://www.espanjankoirat.com/koirat/sites/2010/05_2010/noa_tou10.html Alman nimi oli Noa ennen uuteen kotiin tuloaan. Noa on kaunis nimi, mutta koska se on Suomessa pojan nimi, päätin vaihtaa sen Almaksi. Alma tarkoittaa espanjaksi sielua, joten se sopi mielestäni espanjattarelle oikein hyvin. Alma bonita, kaunis sielu. Kaunis Alma.
Kolmantena iltana siitä, kun Alma oli tullut kotiin, katselin sitä kun se makasi tyytyväisenä patjallaan. Mietin, miten ihmeessä kukaan ei ollut kahteen vuoteen halunnut sitä kotiinsa tarhalta. Menin Alman viereen ja esitin ihmetykseni sille ääneen. Se alkoi vimmatusti heiluttaa häntäänsä ja tuli nuolemaan kasvoni märäksi. Kuka tietää, ehkä on niin että meidän, kahden sielun, vain oli tarkoitus kohdata juuri nyt.
Encuentros importantes son planeados por las almas mucho antes de que los cuerpos se vean (Paulo Coelho).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti