Rescue-koirista ja ennakkoluuloista

Olen tässä muutamana viime päivänä pohtinut rescuekoiriin kohdistuvia ennakkoluuloja ja pelkoja. Hesy on tiedotteessaan ottanut kantaa rescue-koiratoimintaan ja siihen liittyviin riskeihin. Jo yhden aikaisemman postaukseni kommenttiosuudessa kommentoin tätä tiedotetta, mutta tuon sen tässä nyt myös ihan omana postauksenaan esille kopioiden kommenttejani jo aikaisemmin kirjoittamastani ja niitä muokkaillen.

Ihan hyvähän se on, että noita asioita miettii ja kyseenalaistaa. Uskon, että suurin osa rescue-koiria tuovista yhdistyksistä toimii hyvin ja vastuunsa kantaen. Rescue-koirayhdistykset ottavat aina selvää adoptoijasta, hänen elämäntilanteestaan, odotuksistaan ja motiiveistaan. Yhdistykset eivät luovuta koiraa kenelle vaan. Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikista rotukoirakasvattajista.

Olen Hesyn kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ensisijaisen tärkeää on ennaltaehkäisevä eläinsuojelutyö ja asennekasvatus kohdemaassa. Muutenhan toiminnassa ei olisi kovin paljoa järkeä, vaan se olisi kuin laastarin laittoa loputtomasti vuotavaan haavaan, tai vähän niinkuin se hölmöläisten valon kanto säkeissä. Valistustyötä tekevät ainakin Espanjan koirat ry sekä Kodittomien koirien ystävät ry Romaniassa. Espanjan koirien toiminnan kuvauksesta;

"Uskomme, että adoptiotoiminta paitsi auttaa yksittäisiä koiria, myös lisää ihmisten tietoisuutta ongelmasta sekä Espanjassa, Suomessa että laajemmin EU:n alueella ja näin vähitellen parantaa koirien tilannetta laajemminkin.. Yhdistys tekee myös tiedotustyötä koirien tilanteesta ja on kirjoittanut paljon lehtiartikkeleita sekä antanut televisioon haastatteluja toiminnastaan ja koirien tilanteesta Espanjassa."

Kodittomien koirien ystävät ry kuvaa toimintaansa mm. näin:

"Tavoitteemme on kulkukoirien määrän vähentäminen pysyvästi. Uskomme pitkäaikaisiin ratkaisuihin koirien steriloinnin ja ihmisten valistuksen avulla. Meillä on myös adoptio-ohjelma, jonka avulla etsimme terveille, hyvänluonteisille koirille kotia Suomesta. Adoptio-ohjelman ideaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa siihen, että kuvittelisimme poistavamme katukoiraongelman ottamalla koiria Suomeen. Adoption tarkoitus on vapauttaa paikkoja muille apua tarvitseville koirille, koska tarhojen tilat ovat erittäin rajoitetut eikä jono kadulla pienene koskaan." 

Romaniassa paikalliset eläinsuojelujärjestöt steriloivat ja rokottavat katukoiria. Steriloidut ja rokotetut koirat merkitään laittamalla sellainen läpyskä koiran korvaan. Näin kertoivat paikalliset ystävämme Bukarestissa, kun kysyin miksi joillain katukoirilla on merkkejä korvissaan. Tämähän on tapa, jota Hesy ja WSPA suosittavat. En tiedä, kuinka muissa maissa toimitaan.

Useimmat asiat, mihin Hesy ottaa kantaa, pätevät mihin tahansa koiran omistamiseen, ei ainoastaan rescue-koiran; esim:

- "Rescue-koira ei ole jokaiselle sopiva." No ei tosiaan olekaan. Koira ylipäätänsä ei ole jokaiselle sopiva.

- "Rescue-koiraa ei kannata ottaa, ellei ole aikaa ja ennen kaikkea osaamista vaativankin koiran kouluttamiseen." Mitään koiraa ei kannata ottaa, jos sille ei ole aikaa ja osaamista.

-"Adoptoijan on syytä arvioida omat voimavaransa ja taloudellinen tilanne; riittävätkö resurssit pahimmillaan koko koiran eliniän kestävään lääkitsemiseen ja hoitamiseen." Ylipäätänsä koiran tulevan omistajan on syytä arvioida ko. asioita. Asioita kannattaa miettiä ja arvioida ja niistä kannattaa ottaa selvää ennen kuin ryhtyy minkäälaiseen koiran hankintaan.

Rokotuksista ja taudeista; Espanjan koirat ainakin rokotti, madotti, steriloi ja myös testasi Alman tiettyjen tautien varalta ennen sen tuloa Suomeen. Eihän se tietysti sitä poista, ettei niitä myöhemmin voisi ilmetä. Siihen pitää varautua.

Hesy on huolissaan epäonnistuneista adoptoinneista ja siitä, että joissakin tapauksissa rescue-eläinten määrä on ollut huomattavan ylimitoitettu omistajan resursseihin. Olen samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi ottaa niin paljon eläimiä, että niistä ei enää pysty kunnolla huolehtimaan. Sama koskee lasten määrää. Suotavaa on, että kukin hommaisi niitäkin vain sen määrän, mistä pystyy huolehtimaan. Hesy on huolissaan myös Suomeen tuoduista liian huonokuntoisista eläimistä. Olen tästäkin samaa mieltä. Joskus ei vaan tarvitsisi pitkittää eläimen kärsimystä.

Koiramme-lehdessä kritisoitiin rescuekoiratoimintaa viime keväänä. Linkkiä juttuun en valitettavasti löytänyt, mutta Espanjan koirien vastine kirjoitukseen löytyy täältä.

En ole itse kohdannut Alman kanssa juurikaan ennakkoluuloja. Välillä tunnistan vastaantulijan epäilevän katseen ja katseessa häivähdyksen pelkoa, kun tulee puhetta Alman alkuperästä. Suurin osa ihmisistä sen sijaan suhtautuu avoimesti ja positiivisen kiinnostuneena. Lähipuistossa Alma on usealle koiraihmiselle "espanjatar", jonka taustat tiedetään eikä niitä sen kummemmin kauhistella. Tottakai ihmiset ovat kiinnostuneita, miten meillä on mennyt, mutta se on avointa ja positiivista kiinnostusta. Moni on aidosti ilahtunut, kun saa kuulla että koditon ja jo kerran hylätty on saanut uuden kodin ja uuden mahdollisuuden.

Yksi kummallinen ennakkoluulo, johon olen rescue-koiran kanssa pari kertaa törmännyt, on se että rescue-koiratoiminta sekoitetaan pentutehtailuun. Mielestäni tällainen ajattelumalli on täysin käsittämätön eikä voi johtua mistään muusta kuin täydellisestä tietämättömyydestä ja asioihin perehtymättömyydestä. Tässä siis vielä tiedoksi ja oikaisuksi: rescue-koiratoiminta ei ole pentutehtailua. Pentutehtailu on jotain aivan muuta, ja se on tuomittava ja hyvin vakava ilmiö, joka on saatava kuriin.

Pentutehtailija kasvattaa (rotu)koiria halvalla ja mahdollisimman paljon. Koiria teetetään tiineeksi jatkuvasti, pennut vieroitetaan emostaan liian aikaisin eikä niiden terveydestä huolehdita tai edes välitetä. Pentutehtailijan tavoitteena on tehdä voittoa koirien kustannuksella. Ihmiset ostavat koiria  pentutehtaista, koska ne myyvät (paperittomia) rotukoiria halvemmalla. Eilen tuli Silminnäkijän dokumentti pentutehtailusta, joka on vielä katsottavissa Yle areenassa.

Animalian tiedote pentutehtailusta on luettavissa täältä.

Animalia muuten suhtautuu varauksella ylipäätänsä eläimen pitoon lemmikkinä ja ihmisen viihdykkeenä. Se kysyy mm. voiko esimerkiksi lintujen tarve lentää koskaan toteutua riittävällä tavalla ihmisen hoidossa. Animalia muistuttaa eläinten erityistarpeista ja siitä, että ihmisen on eläimen hankkiessaan huolehdittava siitä. Eläintä ei tule koskaan ottaa vain säälistä ja harkitsematta asiaa kunnolla. Animalian mielestä paras vaihtoehto on ottaa löytöeläin tai muu koditon eläin.