Pitkästä aikaa

Enpä ole aikoihin päivitellyt tänne mitään. Tässä pitkästä aikaa muutaman rivi ja kuva.

Alma voi hyvin ja nauttii elämästään. Se nukkuu omalla patjallaan ja välillä sohvalla sekä työpäiväni aikana salaa sängyssäni. Se syö tammenterhoja puistosta ja pihlajanmarjoja pihasta. Se ulkoilee jo reippaana säällä kuin säällä. Vielä viime syksynä se teki stopin, kun ulkona satoi. Ehkä se hoksasi, että täällä sataa melko usein joten parempi vain tottua kastumiseen. Alkusyksystä tapahtui sellainenkin ihme, että se tuli ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti järveen kahlaamaan perässäni. Ehkä se vielä joku kaunis päivä ui, who knows.

Ostin viime viikolla Almalle aktivointipallon. Se ei oikein aktivoitunut siitä, mutta ehkä se joskus vielä innostuu siitäkin. Pyynikillä sen sijaan Alma on niin aktivoitunut, että välillä hengästyttää katsellakin sen menoa. Se juoksee niin, että risut vaan ryskyvät, ja kiipeilee kallion seinämiä kuin joku gaselli. Se on hyvin, hyvin kiireinen bongaillessaan oravia. Häkkivuosien jälkeen sen metsästäjän vaistot ovat heränneet ja se ottaa ilon irti vapaudestaan. Onneksi oravat ovat sitä nopeampia ja pääsevät puuhun pakoon. Kasvissyöjäemäntä on tyytyväinen, kun metsästyssaaliiksi tulee vain tammenterhoja ja pihlajanmarjoja, ja oravat saavat kipitellä vapaana pitkin metsiä.

Jaahas, mikäs tämä on?

Ei kiinnosta.

Pitääkö ne herkut kaivaa tuolta, eikö niitä voi antaa suoraan kuonon eteen?

No, jos tätä nyt vähän kokeilis..

Dumbo?

Jee, oravia ja jäniksenkakkaa! Ihana Pyynikki!