Nelli

Tänään on Nellin syntymäpäivä. Nelli täyttäisi tänään 13 vuotta. Nelli kuoli vuosi ennen kuin Alma tuli. Ikävöin Nelliä edelleen, ja olen varma että Almakin kaikessa valikoivuudessaan tykkäisi Nellistä. Nellistä ei voinut olla tykkäämättä.

Kun ajattelen Nelliä, ensimmäisenä mieleeni tulee rakkaus. Nelli on yhtä kuin rakkaus. Nelli oli läpeensä hyvä koira. Nelli tykkäsi kaikista, tuli kaikkien kanssa toimeen ja halusi olla kaikille hyvä. Nelli loi rakkautta ympärilleen. Koirat ovat ihmeellisiä hyvyydessään ja rakkaudessaan, mutta Nelli oli siinä erityisen ihmeellinen. Joskus aikaisemmin kerroin, että ollessani töissä dementiakodissa, Nelli oli joskus mukanani töissä tassuterapeuttina. Dementia aiheuttaa usein ahdistusta ja aggressiivista käyttäytymistä, mutta kun Nelli tassutteli huoneeseen, ihmiset rauhoittuivat. Talossa oli yksi asukas, joka oli jo syvästi dementoitunut, hän ei enää puhunut eikä liikkunut. Vein Nellin hänen luokseen, laitoin hänen kätensä Nellin kuonolle ja siirsin hänen kättänsä pitkin koiran päätä. Hänen nyrkkinsä avautui ja hän silitti Nellin päätä kyynelten valuessa pitkin hänen kasvojaan. Muu maailma ei enää saavuttanut hänen maailmaansa, mutta Nelli pääsi sinne.

Nelli tuli meille 7-viikkoisena pallerona isoine tassuinensa. Sitä vähän jännitti, kun haimme sen autolla Porvoosta. Pysähdyimme matkalla huoltoasemalla tankkaamassa. Silloin Nelli katsoi minua silmiin, nuolaisi kasvojani ja viestitti 'luotan sinuun'. Yli 11 vuotta myöhemmin istun autossa viemässä Nelliä viimeiselle matkalleen. Nelli katsoo minua edelleen luottaen minuun. Taksikuski puhuu ja puhuu ja puhuu. En kuule mitään. Katson vain Nelliä ja silitän sen päätä. Tunti myöhemmin Nelli on kuollut. Ennen kuin eläinlääkäri nukuttaa Nellin, se katsoo minua viimeisen kerran, 'mennään kotiin'. Anna anteeksi, kulta pieni. Hyvää matkaa, rakas Neppari. Muista, että rakastan sinua aina.

Sen jälkeen minun maailmani ei ole ollut ennallaan. Rakkain ystäväni lähti Sateenkaarisillalle ja minä jäin tänne.

Lempipuuhissa; uimassa!

Hauvavauva Nelli, v. 1998

Aivan taivaanrannan tällä puolella on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

Kun jollekin tässä elämässä erityisen rakas eläin kuolee, tuo lemmikki menee Sateenkaarisillan luo. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla he voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa ja vettä ja aurinkoa on runsain mitoin ja ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki sairaat ja vanhat eläimet muuttuvat jälleen terveiksi ja vahvoiksi: ne, jotka  ovat olleet vahingoittuneita ja vammaisia, paranevat ja tulevat taas kuntoon ja voimakkaiksi, sellaisiksi jollaisia muistamme niiden olleen unissamme menneistä päivistä.

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä, mutta yhtä asiaa ne kaipaavat: niillä on ikävä jotakuta niille tärkeää, jotakuta joka niiden on ollut jätettävä taakseen.

Ne viettävät aikaansa leikkien yhdessä, mutta lopulta tulee päivä, jolloin joku eläimistä yhtäkkiä pysähtyy kesken leikin ja katsoo kaukaisuuteen. Kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, innokas keho vapisee. Yhtäkkiä eläin lähtee muiden luota ja melkein lentää vihreän nurmen yli. Neljä jalkaa kantaa sitä nopeammin ja nopeammin. SINUT on huomattu, ja kun sinä ja paras ystäväsi lopulta kohtaatte, takerrutte toisiinne iloisina jälleennäkemisestä, ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa märille kasvoillesi, kätesi hellivät jälleen rakasta päätä ja kehoa, ja katsot taas lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka puuttuivat elämästäsi niin pitkään, mutta jotka eivät koskaan päivääkään olleet poissa sydämestäsi.

Ja sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä.

(kirjoittaja tuntematon)

Rakas Neppari