lauantai 16. huhtikuuta 2011

Kevättä rinnassa

Kuu koirankakkakeskustelusta kesään, puoli kuuta puliukoista, katupölyyn tukehtumisesta vähäsen, pussikaljaporukoista ei päivääkään.

En ole mikään innokas alkukevään ystävä. Lähinnä ärsyynnyn loskasta ja kuraliejusta, ainaisista samaa rataa kulkevista koirankakkakeskusteluista, liukkaista lenkkipoluista, katupölystä ja ennenkaikkea järkyttävästä kevätväsymyksestä. Monet ihmiset ovat keväisin ylienergisiä ja yltäkylläisen onnellisia auringonpilkahduksista. Ihan kuin eivät olisi ikinä ennen aurinkoa nähneet! Juurihan se viimeksi näkyi puoli vuotta sitten. Pidän talvesta ja totun talven aikana kaamokseen niin, että alan jopa pitää siitä, sitten tulee aurinko ja pakottaa heräämään todellisuuteen. Talvella on puhdasta ja pimeää, sitten tulee kevät joka armottomasti paljastaa kaiken sonnan. Sulan hitaasti, mutta varmasti. Viimeistään toukokuussa tykkään jo keväästä.

Meillä on menossa julkisivuremontti, ja täällä pressun alla ollessa ei paljoa kevätaurinko pääse sisään kuin asunnon toiselta seinustalta. Aikamoinen meteli remontista tulee, mutta Alma on ollut aivan tyyni sen suhteen. Yhtenä päivänä se vähän hätkähti, kun remonttireiska piikkasi meidän parvekettamme ja kukkaruukku lensi säpäleiksi lattialle. Olen helpottunut, että se ottaa remontin niin tyynesti, aluksi säälitti jättää sitä työpäivän ajaksi yksin tänne meteliin, mutta eipä tuo ole juuri moksiskaan siitä.

Alma tuntuu olevan melkoisen siisti koira. Se kiertää kuralätäköt, ja Hämeenpuistoakin se käveli uskollisesti lumikaistaletta pitkin siihen saakka kunnes se suli. Nelli tassutteli aina keskeltä lätäkköä. Mitä suurempi lätäkkö, sitä hienompaa siitä oli lätkytellä sen läpi. Se ui ja kahlasi aina kun siihen oli pienikin mahdollisuus. Nelli rrrrrakasti vettä. Alma ei vapaaehtoisesti tassujaan kastele. Lenkin jälkeen se tulee tassupyykille kiltisti, mutta ei se siitä selvästikään pidä.

Noni, sieltä se tulee taas sohimaan sillä suihkullaan.

Aamulla tulin Alman kanssa ulkoa, laitoin sen pesuhuoneeseen odottamaan että saan itseltäni ulkovaatteet pois. Samalla olen tainnut ovenraosta nostaa Aamulehden pesukoneen päälle. Myöhemmin päätin pestä talvivaatteet, kun se kevät kerran nyt on sitten tullut. Koneen siinä pyöriessä piti lukea Aamulehteä, jota ei löytynyt mistään. Arvaatteko, missä se oli?

Puhdasta tuli, mutta ei sitä enää lukea voinut.
Miten onnistuinkaan?? Siinäpä sitten olikin homma yrittää saada pyykit puhtaiksi sanomalehtihötöstä. :-/

Kurainen ja (siksi) autio koirapuisto

Täällä kannon päällä mun tassut ei kastu.

 Kevät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti