Pitkästä aikaa

Enpä ole aikoihin päivitellyt tänne mitään. Tässä pitkästä aikaa muutaman rivi ja kuva.

Alma voi hyvin ja nauttii elämästään. Se nukkuu omalla patjallaan ja välillä sohvalla sekä työpäiväni aikana salaa sängyssäni. Se syö tammenterhoja puistosta ja pihlajanmarjoja pihasta. Se ulkoilee jo reippaana säällä kuin säällä. Vielä viime syksynä se teki stopin, kun ulkona satoi. Ehkä se hoksasi, että täällä sataa melko usein joten parempi vain tottua kastumiseen. Alkusyksystä tapahtui sellainenkin ihme, että se tuli ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti järveen kahlaamaan perässäni. Ehkä se vielä joku kaunis päivä ui, who knows.

Ostin viime viikolla Almalle aktivointipallon. Se ei oikein aktivoitunut siitä, mutta ehkä se joskus vielä innostuu siitäkin. Pyynikillä sen sijaan Alma on niin aktivoitunut, että välillä hengästyttää katsellakin sen menoa. Se juoksee niin, että risut vaan ryskyvät, ja kiipeilee kallion seinämiä kuin joku gaselli. Se on hyvin, hyvin kiireinen bongaillessaan oravia. Häkkivuosien jälkeen sen metsästäjän vaistot ovat heränneet ja se ottaa ilon irti vapaudestaan. Onneksi oravat ovat sitä nopeampia ja pääsevät puuhun pakoon. Kasvissyöjäemäntä on tyytyväinen, kun metsästyssaaliiksi tulee vain tammenterhoja ja pihlajanmarjoja, ja oravat saavat kipitellä vapaana pitkin metsiä.

Jaahas, mikäs tämä on?

Ei kiinnosta.

Pitääkö ne herkut kaivaa tuolta, eikö niitä voi antaa suoraan kuonon eteen?

No, jos tätä nyt vähän kokeilis..

Dumbo?

Jee, oravia ja jäniksenkakkaa! Ihana Pyynikki!

Mökillä

Huh, hellettä!

Tarkenee. Onpas ollut monia hellepäiviä jo tänä kesänä, ja vasta aivan heinäkuun alussa mennään. Tämä viikko sattui sopivasti olemaan lomaviikkoni, ja pääsin nauttimaan auringosta ja helteistä ihanaan saaristoon. Alma jäi hoitoon siksi aikaa. En tiedä, olisiko se nauttinut laivakoirana olosta. Automatkakin rannikolle oli tukalan kuuma, erityisesti sen jälkeen kun tuuletin lakkasi tulomatkalla toimimasta.

Alma tuntuu sietävän helteitä yllättävän hyvin. Ehkä se on Espanjassa tottunut kuumuuteen ja kokee olonsa kotoisaksi. Tosin, eipä se pakkasiakaan moittinut. Järvessä pulahdus viilentäisi sitä näin kuumalla mukavasti, mutta veteen se ei edelleenkään vapaaehtoisesti mene. Se käy kyllä lenkillä juomassa järvestä, mutta kurottelee kielellään niin kaukaa rannalta, ettei tassut vaan kastuisi. Kuumimpina päivinä, kuten tänään, olen kantanut sen järveen ja dipannut vedessä. Ikävä emäntä. Se luimistelee yllättävän vähän vain, taitaa salaa tykätä viilennyksestä. Tänään se pyörähti likomärkänä järvidippauksen jälkeen (kostoksi?) haisevassa sontakasassa. Ja pääsi sen jälkeen uudestaan järveen, pesulle.

Kuivattelua rankkasateen jälkeen. Niitäkin on tänä kesänä riittänyt.

Nelli

Tänään on Nellin syntymäpäivä. Nelli täyttäisi tänään 13 vuotta. Nelli kuoli vuosi ennen kuin Alma tuli. Ikävöin Nelliä edelleen, ja olen varma että Almakin kaikessa valikoivuudessaan tykkäisi Nellistä. Nellistä ei voinut olla tykkäämättä.

Kun ajattelen Nelliä, ensimmäisenä mieleeni tulee rakkaus. Nelli on yhtä kuin rakkaus. Nelli oli läpeensä hyvä koira. Nelli tykkäsi kaikista, tuli kaikkien kanssa toimeen ja halusi olla kaikille hyvä. Nelli loi rakkautta ympärilleen. Koirat ovat ihmeellisiä hyvyydessään ja rakkaudessaan, mutta Nelli oli siinä erityisen ihmeellinen. Joskus aikaisemmin kerroin, että ollessani töissä dementiakodissa, Nelli oli joskus mukanani töissä tassuterapeuttina. Dementia aiheuttaa usein ahdistusta ja aggressiivista käyttäytymistä, mutta kun Nelli tassutteli huoneeseen, ihmiset rauhoittuivat. Talossa oli yksi asukas, joka oli jo syvästi dementoitunut, hän ei enää puhunut eikä liikkunut. Vein Nellin hänen luokseen, laitoin hänen kätensä Nellin kuonolle ja siirsin hänen kättänsä pitkin koiran päätä. Hänen nyrkkinsä avautui ja hän silitti Nellin päätä kyynelten valuessa pitkin hänen kasvojaan. Muu maailma ei enää saavuttanut hänen maailmaansa, mutta Nelli pääsi sinne.

Nelli tuli meille 7-viikkoisena pallerona isoine tassuinensa. Sitä vähän jännitti, kun haimme sen autolla Porvoosta. Pysähdyimme matkalla huoltoasemalla tankkaamassa. Silloin Nelli katsoi minua silmiin, nuolaisi kasvojani ja viestitti 'luotan sinuun'. Yli 11 vuotta myöhemmin istun autossa viemässä Nelliä viimeiselle matkalleen. Nelli katsoo minua edelleen luottaen minuun. Taksikuski puhuu ja puhuu ja puhuu. En kuule mitään. Katson vain Nelliä ja silitän sen päätä. Tunti myöhemmin Nelli on kuollut. Ennen kuin eläinlääkäri nukuttaa Nellin, se katsoo minua viimeisen kerran, 'mennään kotiin'. Anna anteeksi, kulta pieni. Hyvää matkaa, rakas Neppari. Muista, että rakastan sinua aina.

Sen jälkeen minun maailmani ei ole ollut ennallaan. Rakkain ystäväni lähti Sateenkaarisillalle ja minä jäin tänne.

Lempipuuhissa; uimassa!

Hauvavauva Nelli, v. 1998

Aivan taivaanrannan tällä puolella on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

Kun jollekin tässä elämässä erityisen rakas eläin kuolee, tuo lemmikki menee Sateenkaarisillan luo. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla he voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa ja vettä ja aurinkoa on runsain mitoin ja ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki sairaat ja vanhat eläimet muuttuvat jälleen terveiksi ja vahvoiksi: ne, jotka  ovat olleet vahingoittuneita ja vammaisia, paranevat ja tulevat taas kuntoon ja voimakkaiksi, sellaisiksi jollaisia muistamme niiden olleen unissamme menneistä päivistä.

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä, mutta yhtä asiaa ne kaipaavat: niillä on ikävä jotakuta niille tärkeää, jotakuta joka niiden on ollut jätettävä taakseen.

Ne viettävät aikaansa leikkien yhdessä, mutta lopulta tulee päivä, jolloin joku eläimistä yhtäkkiä pysähtyy kesken leikin ja katsoo kaukaisuuteen. Kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, innokas keho vapisee. Yhtäkkiä eläin lähtee muiden luota ja melkein lentää vihreän nurmen yli. Neljä jalkaa kantaa sitä nopeammin ja nopeammin. SINUT on huomattu, ja kun sinä ja paras ystäväsi lopulta kohtaatte, takerrutte toisiinne iloisina jälleennäkemisestä, ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa märille kasvoillesi, kätesi hellivät jälleen rakasta päätä ja kehoa, ja katsot taas lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka puuttuivat elämästäsi niin pitkään, mutta jotka eivät koskaan päivääkään olleet poissa sydämestäsi.

Ja sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä.

(kirjoittaja tuntematon)

Rakas Neppari

Alman nimipäivä

Alma on naisen nimi myös Suomessa. Nimi Alma juontaa aluperänsä latinankielisesta termista almus, jonka femiinimuoto on alma ja joka tarkoittaa lempeää, mietoa. Sana esiintyy myös latinalaisessa sanonnassa Alma mater, jota usein käytetään siitä yliopistosta, jossa henkilö on opiskellut. Nimen voi katsoa myös tulleen espanjasta, jossa alma on merkinnyt sielua.
Suomessa nimi Alma on annettu vuoden 2009 toukokuuhun mennessä 13 885 suomalaiselle, joista kaksi on miehiä. (Wikipedia)

Ja vuonna 2010 nimen Alma sai ainakin yksi koira. Espanjalainen Noa-koira sai kodin Suomesta ja nimekseen Alma. Tänään olemme viettäneet Alman nimipäivää. Alma sai puruluun, josta on riittänyt puuhasteltavaa pitkin päivää. Välillä olemme käyneet ulkoilemassa ja nukkuneet päiväunia. Sitten on taas puruluu saanut kyytiä.

Hyvää nimipäivää, rakas Alma!

Benji

Benji asuu PADin tarhalla häkissä numero 13. Häkki on tarhalla nurkan takana, enkä ensin edes huomannut häkkiä. Useimmat muut häkit ovat sijoiteltu niin, että koirat näkevät mitä tarhalla tapahtuu, mutta Benji asuu yksin häkissään kulman takana. Benji on noin 3-vuotias poika, ja se asunut tarhalla melkein koko ikänsä. PADin työntekijät kertoivat, että Benji tuli tarhalle pentuna, se sai melko pian kodin, mutta tuotiin tarhalle uudestaan kun se kasvoi isoksi. Siitä asti aktiivinen, nuori koira on viettänyt tarhaelämää. Sen pitäisi saada juosta, leikkiä, telmiä ja olla osa omaa perhettä. Ei sen kuuluisi olla häkissä yksin.

Vein Benjin kävelylle, ja koira oli kovin onnellisen ja kiitollisen oloinen, kun pääsi tarhan ulkopuolelle haistelemaan ja rapsuteltavaksi. Muiskauttipa muutaman pusunkin kasvoilleni. Benji oli niin herttaisen ja kivan oloinen koira, että se jäi erityisesti mieleeni PADin koiratarhavierailulta. Se oli aika paljon Alman näköinen ja oloinen. Voi, kun Benji löytäisi pian oman, rakastavan kodin! Sen se olisi todellakin ansainnut.

Benji häkissään

Benji tuli iloiseksi päästessään kävelylle

Saludos de España!

Olin viime viikon Espanjassa, ja lomailun ohella kävin tutustumassa pariin koiratarhaan. Kävin PADin koiratarhalla, joka on Alman entinen koti, sekä Malagan tarhalla. Molemmat näistä tarhoista ovat yksityisten ylläpitämiä. Espanjassa on myös kunnallisia koiratarhoja, joissa koiria säilytetään parisen viikkoa. Sen jälkeen ne tapetaan, ellei niitä hae kukaan.

Koirien tilanne Espanjassa on huono. Osassa Espanjaa ei ole minkäänlaista eläinsuojelulakia. On valitettavan yleistä, että ihmiset ottavat pienen ja suloisen pennun, mutta kun pentu kasvaa isoksi, se hylätään. Toreilla ja eläinkaupoissa myydään koiranpentuja kenelle vaan. Kaikki eivät sitoudu koiran hoitoon eikä eläintä välttämättä pidetä minkään arvoisena. Hyötykäyttöön, esim. metsästykseen, otetut koirat myös usein hylätään tai tapetaan, kun niistä ei ole enää mitään hyötyä. Koiria tapetaan julmastikin, mm. hirttämällä tai kivittämällä. Tarhat ovat pullollaan hylättyjä koiria. Muutama tapaamani ihminen on ollut iloissaan, kun Aurinkorannoilla ei ole enää kulkukoiria. He ovat luulleet, että koirien olot ovat jotenkin parantuneet, vaikka tosiasiassa koirat ovat vain poissa silmistä. Rankkurit keräävät koirat ja vievät ne tarhoille, joissa suurin osa koirista tapetaan. Espanjassa kuolee joka vuosi n. 10 000 koiraa, koska niitä ei kukaan kaipaa tai halua.

PADin tarha (Proteccion de Animales Domesticos) Fuengirolan lähettyvillä on brittiläisten pitämä. Malagan tarhaa (Protectora de Animales y Plantas de Málaga) ylläpitävät espanjalaiset. PADin tarhalla on tällä hetkellä parisenkymmentä koiraa, Malagan tarhalla n. 400. Tarhoille tuodaan koiria suoraan kaduilta ja kodeista; ihmiset tuovat tarhalle löytämiään koiria tai omistamiaan koiria halutessaan päästä niistä eroon. Joskus joku onnellinen pelastetaan kunnalliselta tarhalta. Molemmille tarhoille olisi tulijoita enemmän kuin niillä on tilaa. Päivittäin koiria käännytetään tarhojen porteilta vietäviksi kunnallisille tarhoille. PADin tarhalla käydessäni sinne tuotiin pieni koiranpentu. Sille ei ollut tilaa tarhalla, joka jo pullisteli liitoksistaan. Toivottavasti pieni ressukka on löytänyt kodin ja keinoemon itselleen.

Terveitä koiria ei lopeteta näillä tarhoilla, ja monet ovatkin viettäneet tarhaelämää jo vuosia, osa jopa lähes koko ikänsä. PADin tarhalla käy vapaaehtoisia ulkoiluttajia, jotka vievät koiria kävelylle. Jonkun päästessä kävelylle, alkaa haukuntakuoro muissa häkeissä. PADilla onneksi riittää tällä hetkellä jokaiselle koiralle ulkoiluttaja yleensä päivittäin.

Koirat tarhoilla olivat ystävällisiä ja jokainen halusi edes pienen hetken huomiota, kun kuljin häkkien ohi; "Huomaa minut, huomaa minut, HUOMAA MINUT. Saanko lähteä mukaasi? Anna edes nuuhkaisen ja nuolaisen kättäsi." Ihailen koiria niiden positiivisuuden ja hetkessä elämisen taidon vuoksi. Nuo tarhojen koirat olivat aivan ihania ja ne jaksoivat innostua ja heiluttaa häntäänsä, vaikka niillä on kaltoinkohteluja ja hylkäämisiä takanaan. Näistä ihanista ja urheista karvakuonoista jokainen ansaitsisi oman rakastavan kodin.

Jos suunnittelet koirat ottamista, harkitsethan vaihtoehtoa adoptoida koditon koira. Maailma on pullollaan kodittomia koiria, jotka todella, todella, todella kipeästi tarvitsevat ja ansaitsevat oman kodin. Koiratarhat tarvitsevat myös vapaaehtoisia, esim. ulkoiluttamaan koiria. Lentokummeja tarvitaan myös Malagasta Helsinkiin lentäville koirille.

PADin tarha

PADin tarha

PADin tarha

PADin tarha

PADin tarha

Malagan tarha

Malagan tarha

Malagan tarha

Malagan tarha

Malagan tarha. Tässä nuorten koirien häkissä riitti vipinää. Kengännauhat saivat kyytiä pienten nakertajien toimesta.

Malagan tarha

Malagan tarha

Malagan tarha

Malagan tarha

Malagan tarha

Malagan tarha. Tämä pieni ressukka oli tuotu tarhalle todella kamalassa kunnossa. Urheasti pieni muru linkutteli tarhalla menemään, ja toivottavasti kunto edelleen kohenee.

Malagan tarha

Malagan tarha